Sinioranssein silmin: kausiennakko

Kaikkialta saa lukea Nemon ja Rautakorven lähdöistä, sekä Tuukan paluusta. Näistä asioista käydään jatkuvasti kuumaa keskustelua ympäri nettiä ja jokainen tapparalainen on varmasti jo puuttunut kyseiseen vääntöön. Nyt voimmekin työntää nämä joukkueeseen liittyvät aiheet sivuun, ja keskittyä siihen, mihin voimme vaikuttaa, eli kannattajakulttuuriin.

Olen viettänyt pian kolme vuotta Sinioranssin perheen kanssa, eikä koskaan ole jännittänyt näin paljoa. Yhteisen rakkauden, Tapparan, jakava perheemme odottaa kasvua, monella muulla tapparalaisella. Perheemme on yrittänyt suurta lisäystä jo pitkään ja olemmekin onnistuneet siinä hiljalleen, mutta nyt olemme saaneet mahdollisuuden räjähdysmäiseen kasvuun muuttuneiden katsomojärjestelyiden myötä. Kesäinen odottaminen on tuonut mukanaan monia pelkoja. Kasvaako yhteisömme odotetusti? Muuttuuko identiteettimme radikaalisti? Näihin kysymyksiin emme saa vastausta ennen kauden alkua, joten voimme vain toivoa loistoa. Onneksi kuitenkin onnistunut katsomokokeilu ja yleinen innostus uusia järjestelyitä kohtaan lupaavat hyvää tulevaisuutta.

Kun muistelen näitä vuosia ryhmämme kanssa, näen kolme pettymykseen päättynyttä kautta. Ryhmämme on historiansa aikana kokenut jo kaksi kirvelevää finaalitappiota, joista kuitenkin selvisimme yhteisömme avulla. Olemme aina palanneet katsomoon entistä vahvemmalla kokoonpanolla. Palaamme siis jälleen entistä leveämmällä kokoonpanolla, mutta kesän aikana täytyy olla hereillä. Ryhmän kasvattaminen jopa sadalla hengellä on vaikeaa, joten mahdollisia ääneenkannattajia on houkuteltava katsomoon aktiivisesti.

Muistellessani löydän myös paljon positiivista. Voiton ja onnistumisen hetket jäävät muistoihin varmasti koko iäkseni. En unohda koskaan kevään 2012 taistelua playoff-paikasta. Kauden loppuhetkillä koko tapparalainen yhteisö oli täynnä uskoa joukkueeseen, joka taisteli hienosti. Muistan myös keväiden 2013 –ja 14 playoffien voitokkaat ottelut, joissa seisomakatsomo oli ahtaimmillaan ja tuntemattomat ihmiset muuttuivat hetkessä parhaiksi ystäviksi. Näistä hetkistä tässä kaikessa on kyse, enkä toivo yhdellekkään kirvesrinnalle kohtaloa, jossa jää tästä paitsi.

Voi olla, että yhtä onnistumista edeltää kymmenen pettymystä, mutta tuo ainoa onnistuminen tuntuu hyvältä pitkään. Voi olla, että tuleva kausi päättyy jälleen pettymykseen, mutta yksikin voitto kaudessa on kausikortin arvoinen.

Kausi alkaa 6.8 harjoitusottelulla Ilvestä vastaan – viime kausi päättyi tappioon, me emme anna tulevan alkaa vastaavalla.